Arkkiatrin 100-vuotisjuhlinta ja planeetta nimeltään Ylppö
"Hänen kanssaan menee historiantaju sekaisin. Hän kuuntelee Hämeenkyrön kirkonkelloja niiden kumistessa Keisari Aleksanteri III kuolinviestiä. Hän riekkuu koulukkaana Tampereen torilla suurlakon mielenosoituksissa. Hän ehtii ylioppilaaksi ennen kuin maa ehtii itsenäiseksi. Hänestä tulee lääketieteen ja kirurgian tohtori 1914 ennen kuin Suomesta tulee itsenäinen valtio. Hän ehti mukaan alusta alkaen", toimittaja Risto Lindstedt kirjoittaa näyttelyn esitteeseen. Arvo Ylpön 100-vuotisjuhlanäyttely on esillä puolisen vuotta Orionin tiloissa Espoon Mankkaalla.
Onnittelijoiden määrä on suuri ja odotettavissa on kansallisen juhlapäivän mittoihin yltävät syntymäpäivät: lukuisia tilaisuuksia pääkaupunkiseudulla, maaseudulla ja ulkomailla. Juhlavuoden alkaessa lääkintöhallitus nimeää vuoden 1987 Arvo Ylpön neuvolavuodeksi. Ennen kotimaan juhlallisuuksia Ylppö kiertää hänen kunniakseen järjestetyjä tilaisuuksia Saksassa.
Kotikunta Akaa muistaa näyttävästi oman suurmiehensä merkkipäivää, kun 4.6.1987 Toijalan kaksipäiväisten markkinoiden juhlakulkueessa Arvo Ylppö viedään hevosrattailla asemalta juhlapaikalle ja hänet nimitetään vuoden toijalalaiseksi. Myöhemmin syksyllä juhlitaan Akaassa lisää, kun Arvo Ylpön kunniaksi vietetään kotiseutujuhla Lastumäen koulun täydessä juhlasalissa ja Toijalan kirjastossa avataan näyttely arkkiatrin elämästä.
Juhlintaa koordinoi kotimaassa lastentautiopin professori Jaakko Perheentuvan johtama Ylppö-mitalijuhlatoimikunta, jossa oli mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Helsingin yliopiston, Lastenlääkäriyhdistyksen, Lastentautien tutkimussäätiön ja Orionin edustajat. Samana vuonna 70. juhlavuottaan viettävä lääketehdas Orion, jonka johtoelimissä Ylppö oli vaikuttanut yli 40 vuoden ajan, pitää arkkiatrin juhlavuoden tiedottamisen ja näyttelyn langat käsissään.
MLL:n toiminnanjohtaja Jaakko Itälä pitämä puhe
MLL:n toiminnanjohtaja Jaakko Itälä pitämä puhe
Jaakko Itälän puhe
Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnanjohtaja Jaakko Itälän arkkiatri Arvo Ylpön 100-vuotisjuhlassa 18.10.1987 pitämä puhe.
ARVO YLPÖN ESIMERKKI KANNUSTAA TYÖHÖN LASTEN HYVÄKSI
Esimerkki on kasvatuksessa valtava voima ja havainnollisuus opetuksen onnistumisen edellytys. Juhlimme tänä vuonna satavuotista suurta opettajaa, joka yhä kasvattaa esimerkillään ja opettaa havainnollistaen. Arkkiatri Arvo Ylppö on opettanut suomalaiset hoitamaan lapsensa terveellisellä tavalla. Hän on opettanut kymmenet lääkäri- ja hoitajasukupolvet soveltamaan tieteen viimeistä kehitystä tavallisiin käytännön asioihin pikkulasten elämässä. Ylppö on kasvattanut nimenomaan omalla esimerkillään, josta riittää ammennettavaa vielä monelle sukupolvelle.
Arvo Ylppö on kannustava esimerkki nuoresta asti jatkuneesta omistautumisesta kansakunnan tulevaisuuden kannalta keskeiselle asialle: lasten terveydelle. Arvo Ylppö on myös esimerkki siitä, miten elävä kiinnostus ihmisiin ja heidän elämäänsä antaa hyvän lähtökohdan ihmisten auttamiseen ja pitää myös auttajan itsensä vireänä. Jo kertomukset Arvo Ylpön lapsuudesta antavat kuvan sammumattomasta kiinnostuksesta kanssaihmisiin, heidän ongelmiinsa, tapoihinsa ja työhönsä, heidän iloihinsa ja suruihinsa.
Kiinnostuksesta ihmisten elämään viriää myös toinen tärkeä Ylpön esimerkki: sanoma tulee sitoa jokapäiväisen elämän käytännön asioihin.
Oikea kansanomaisuus valistustyössä ei ole epätieteellisyyttä. Päinvastoin selvästi sanottu on myös selvästi ajateltu, Ylpön esitykset sopivat jatkuvasti malliksi kaikille, joiden tulee saada uutta sanomaa leviämään. Hallinnon kapulakieli on hänen suustaan kaukana.
Ilman ahkeruutta ei nuori lääkäri Ylppö olisi voinut nousta alansa johtoon, kansainvälisesti tunnetuksi uuden tiedon tutkijaksi ja uusien urien aukojaksi.
Kun tutkii Arvo Ylpön aloittamaa lasten terveydenhuollon ja koko lastenhoidon uudistustyötä, voi siinä havaita mm. seuraavat johtavat periaatteet:
- kehittämistyö perustettiin jatkuvan tieteelliseen tutkimukseen
- uuden henkilökunnan koulutus oli alusta saakka keskeinen osa toimintaa
- luotiin vapaaehtoinen järjestöverkko toiminnan tueksi
- pitkän tähtäyksen tavoitteeksi otettiin lasten terveys- ja neuvonta-palveluiden saaminen lakisääteisiksi ja julkisen vallan ylläpitämiksi
- vanhemmille – ja nimenomaan äideille – suunnattu valistus liitettiin uudistyön oleelliseksi osaksi.
Vapaaherratar Sophie Mannerheim oli jo ennen Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamista hankkinut vanhan Lastenlinnan rakennukset Helsingin Kalliosta Toiselta linjalta lasten hoitokodiksi. Otettuaan asiassa yhteyttä Arvo Ylppöön sai hän tältä neuvon laajentaa hoitokodin toiminta alusta saakka lastenhoitajien koulutuspaikaksi. Tähän Ylpön kantaan Sophie Mannerheimin veli kenraali Mannerheim ryhtyi. Näin uuden henkilökunnan koulutus alusta alkaen liitettiin Lastenlinnaan ja koko Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaan.
Perusteellisten parannusten aikaansaaminen Suomen lasten elinolosuhteisiin asetettiin työn päämääräksi. Hätäapua tietysti koettiin antaa sodan runtelemassa ja muutenkin köyhässä maassa sinne, missä sitä kipeimmin tarvittiin. Mutta perusluonteeltaan Ylpön johdolla pitkään toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ollut perinteellinen hyväntekeväisyysjärjestö, vaan uudistuksia ajava ja käytännössä toteuttava pioneerijärjestö.
Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnalla on ratkaiseva merkitys Suomen terveydenhuoltojärjestelmän historiassa, ovathan ne paljon myöhemmin syntyneen kansanterveyslain ja terveyskeskusten edelläkävijöitä. Voidaankin sanoa, että lasten kohdalla kansanterveyssysteemi oli käytäntöä kymmeniä vuosia aikuisia aikaisemmin. Ylpön ja Mandelin organisoiman kruunukeräyksen (nk. kruunusokerit ja -kahvit) tuloilla rakennettiin vv. 1945-1952 satoja terveystaloja neuvolatoiminnan ja muunkin terveydenhuollon tukikohdiksi. Kuvaavaa on, että useissa tapauksissa juuri näihin terveystaloihin sijoittuvat aluksi monet terveyskeskukset.
Imeväiskuolleisuuden alhaisuutta pidetään lasten terveydenhuollon tason mittarina. Suomi on tässä vertailussa jo pitkään sijoittunut maailman kärkeen, milloin ensimmäiselle milloin taas toiselle sijalle.
Maailman alhaisin imeväiskuolleisuus on saanut monet ulkomaalaiset tutkijat kiinnostuman suomen neuvolajärjestelmän historiasta ja nykypäivästä. Ylpön lastenhoitouudistus on yksi suuria suomalaisia saavutuksia, itse asiassa ani harvoja maailmalla yleisesti tunnettuja.
Imeväiskuolleisuuden alhaisuudessa kuvastuu koko äitiyshuollon korkea taso, yleisen ravitsemuksen ja hygienian, asunto-olojen ja lastenhoito-tapojen valtava kehitys. Tärkeintä oli kuitenkin, että tietoa siitä miten lapsia tulee oikein hoitaa ja että tämä tieto saatiin perille suomalaisiin koteihin.
Arkkiatri itse haluaa nähdä elämäntyönsä siten, että lähtökohtana oli riisitaudin runtelema rääsyläinen, joka eli hoidotta ja ilman raitista ulkoilmaa, ja lopputuloksena punaposkinen, terve lapsi, joka talvisin laskea mäkeä ja kesäisin opettelee uimaan.
Arvo Ylppö itse on hyvä esimerkki oppiensa tehosta: raitis ilma ja liikunta ovat ennaltaehkäisevän terveydenhuollon perusteita.
Satavuotiaalla arkkiatri Arvo Ylpöllä on suomalaisille sanoma: "Lapsi tuo ilon elämään". Kysymys on paljon enemmästä ja paljon syvemmästä kuin Suomen väkiluvusta. Kukapa voisi sanoa mikä on oikea määrä ihmisiä täällä niemellä asumaan. Mutta vähälapsinen ja lasten hankkimista karttava yhteiskunta on lapselle kylmä ja ahdistunut yhteiskunta. Lapsen syntymää pohditaan ahdistuneesti vain kustannusten ja vaivannäön kannalta. Samaa ahdistusta on koko perhepoliittinen keskustelumme. Miten tämä köyhä Suomi-parka selviää syntyvien lasten aiheuttamasta rasituksesta.
Ja sitten tulee satavuotias lasten terveyden uranuurtaja ja sanoo, että mitäs te voivotatte, lapsihan tuo ilon silmään.
Tottahan toki tämän päivän lapsiperheellä on omat ongelmansa. Hyvinvoinnin hinta joutuu helposti juuri lasten maksettavaksi.
Mannerheimin Lastensuojeluliito työskentelee jatkuvasti lapsiperheiden aseman parantamiseksi, niin myös monet muut järjestöt ja viranomaiset, toivottavasti myös poliittiset puolueet.
Mutta koko lapsikeskustelussa on perussäveltä muutettava Arvo Ylpön Sanoman suuntaan. Lapsi ei ole mikään kauhistus, vaan ilon tuoja vanhemmilleen, sisaruksilleen ja mikä tärkeintä – koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
×
Juhlinta Helsingissä
Kansainvälinen Arvo Ylppö Centennial Symposium on Prenatal Growth ja the Sixth European Paediatric Conference pidetään 25.-27.6.1987 Helsingissä. Seminaarin puheenjohtajana toimii professori Jaakko Perheentupa. Juhlinta jatkuu Finlandia-talon konserttisalissa Arvo ja Lea Ylppö Säätiön juhlissa. Säätiö lahjoittaa lastenneurologian professuurin Helsingin yliopistolle, ja varat tähän on hankittu kansalaiskeräyksellä.
Varsinaisena syntymäpäivänä 27.10.1987 juhlitaan seitsemättä Arvo Ylpön mitalijuhlaa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Presidentti Mauno Koivisto puolisoineen kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan. Arvo Ylppö –mitali ojennetaan yhdysvaltalaiselle Abraham Rudolphille ja suomalaiselle, Ruotsissa työskentelevälle Niels Räihälle. Arvo Ylpön 100-vuotisjuhlaillallinen pidetään Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jonne päivänsankari saapuu loistoautossa. Juhlasaliin hänet tuodaan kantotuolissa 300 juhlijan laulaessa ”Arvon mekin ansaitsemme”. Ilta päättyy tanssiin ja arkkiatri on mukana puoleen yöhön saakka.
28.10.1987 Arkkiatri istuttaa Suomen itsenäisyysvuoden kuusen siemenestä kasvatetun kuusentaimen Lastenklinikan puistoon ja juhlallisuudet jatkuvat Smolnassa.
Kunnianosoituksina puisto ja planeetta
Arvo Ylpön satavuotisjuhlan lähestyessä heräsi Suomen Oppihistoriallisen Seuran piirissä ajatus, että Helsinkiin olisi saatava arkkiatrille nimikkokatu tai -puisto. Vaikka tiedettiin, että kaupunki ei periaatteessa nimeä katuja ja puistoja elävien henkilöiden mukaan, tästä oli joskus tehty poikkeuksia, esimerkiksi Mannerheimin 75-vuotispäivänä 1942, jolloin Heikinkatu ja Turuntie yhdistettiin Mannerheimintieksi, ja Urho Kekkosen 80-vuotispäivänä 1980, jolloin Kampinkadusta tehtiin Urho Kekkosen katu.
Ajatukseen saatiin nopeasti mukaan Suomen Lääketieteen Historian Seura, jonka kautta asia eteni johtaville lääkärijärjestöille, kuten Duodecimille ja Lääkäriliitolle. Esitys hankkeesta jätettiin sitten kaupungille, joka suhtautui asiaan myönteisesti, ja näin syntyi Arvo Ylpön puisto Taka-Töölöön Lastenlinnan ja Ylpön asunnon tuntumaan, Kirjailijapuiston lounaispäähän.
Esityksen tekijät olivat alun perinkin ehdottaneet juuri mainittua puistoa, jolla ei aikaisemmin ollut varsinaista nimeä. He olivat myös kiinnittäneet huomiota niihin harvoihin tapauksiin, jolloin elävät henkilöt olivat saaneet nimiinsä kadun tai puiston, ja katsoneet, että sadan vuoden ikä on niin korkea, että se oikeuttaa poikkeuksen tekemisen myös Arvo Ylpön kohdalla.
Läpimitaltaan kymmenisen kilometriä pieni planeetta nimetään Ylpöksi. Turun yliopiston tähtitieteen professori Liisi Otterman 12.2.1942 löytämä Ylppö on Auringosta noin kolme kertaa niin etäällä kuin maa ja kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin ratojen välialueella.
Media kokoaa koko kansan juhlimaan
Arkkiatrin juhlavuosi oli näyttävästi esillä niin valtakunnallisessa kuin maakuntalehdistössä ja Suomen tietotoimisto raportoi juhlallisuuksien etenemisestä ja TV:ssä esitetään useita ohjelmia Arvo Ylpöstä.
Lehdistössä aloitetaan 100-vuotiskirjoittelu jo vuosi ennen juhlavuotta, jolloin kerrotaan toukokuussa 1986 perustetun Arvo ja Lea Ylppö Säätiön suurkeräyksestä lastenneurologian professuurin perustamiseksi. Samalla kerrataan Arvo Ylpön kansainvälisiä ja kotimaan mainetekoja sekä tämän hetken ajatuksia: ravitsemuksen monipuolisuutta, kiireetöntä oloa lasten kanssa, liikunnan merkitystä ja elämäniloa.
Lastenklinikan edustalla seisova arkkiatri hymyilee Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kannessa. Ja vaikka silloin elettiin Suomen nopeimman taloudellisen nousun aikaa, oli kuvan alakulmaan painettu teksti: "Suomen lapset tarvitsevat yhä Arvo Ylppöä". Haastattelu oli tehty juuri, kun hän oli palannut kahden viikon kongressimatkalta Saksasta: päivät luentoja ja illat 100-vuotisjuhlallisuuksia. "Millään muulla alalla yhteiskunnassamme ei yksi mies ole Arvo Ylpön tavoin vaikuttanut alansa kehitykseen, lisännyt kansalaisten yleistä hyvinvointia, lievittänyt kärsimystä ja saavuttanut yhtälailla kansainvälisesti vertailtavia tuloksia", kirjoittaa toimittaja Sakari Räsänen Kuukausiliitteen artikkelissaan. Arvo Ylppö muistuttaa haastattelussaan, että
"--- lapsi ei ole vain taloudellinen objekti. Lapsi on koko yhteiskuntaelämän ylläpitäjä".
Kirjoittajat Anto Leikola ja Teija Riikola
