Arkkiatri - historia
Arkkiatri Arvo Ylpön neljänkymmenen vuoden mittainen aika arkkiatrin arvonimen haltijana on jättänyt kauaskantavan myönteisen käsityksen arkkiatriudesta. Kun puhutaan arkkiatrista, ajatellaan Ylppöä ja kun puhutaan Ylpöstä, ajatellaan arkkiatria.
Arkkiatreja enää vain Suomessa
Parintuhannen vuoden mittainen perinne on säilynyt vain Suomessa lääkärisukupolvesta toiseen siirtyvänä instituutiona. Arvonimi voi olla samanaikaisesti vain yhdellä lääkärillä. Se ei liity mihinkään virkaan tai tehtävään niin kuin ennen vanhaan monessa maassa eikä arkkiatrille ole laissa määritelty mitään velvoitteita. Arkkiatrilla ei ole myöskään toimistoa tai henkilökuntaa.
Pitkästä arvonimiperinteestä on kuitenkin vähitellen kehkeytynyt lääkäripolvesta toiseen siirtyvä yhden henkilön instituutio. Jokainen arkkiatri muotoilee instituution itsensä näköiseksi ja rakentaa sen sisällön ajan tarpeiden ja omien aatosten mukaan ja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla ammattikunnan hyväksi.
Arkkiatrin arvonimellä on kansalaisten keskuudessa tietty hohto. Hohto tai arvostus johtuu varmaan siitä, että kaikki edesmenneet arkkiatrit ovat olleet hyvin eteviä ammatissaan ja kaikin puolin tunnettuja ja kunnioitettuja kansalaisia. Merkitystä on myös sillä, että lääkärin ammatti on kansalaiskyselyiden mukaan ammateista arvostetuin ja kun arvonimi voi olla vain yhdellä lääkärillä samanaikaisesti, hohto ei ole päässyt himmentymään. Suomen marsalkkaa lukuun ottamatta muilla arvonimillä ei ole samanlaisia määrällisiä rajoituksia.
Arkkiatri tulee faaraoilta
Arkkiatri on kreikankielisen arkhiatros sanan johdos. Arkki on peräisin kreikankielisestä sanasta arkhi tai arkhe. Sana merkitsee alkua, valtaa tai päätä ja esiintyy monissa tutuissa sanoissa kuten arkkipiispa, arkkimandriitta ja arkkitehti, arkkiherttua ja arkkienkeli. Iatros on lääkäri ja arkkiatri siten ylimmäinen, yli- tai päälääkäri. Arkkiveisut ja arkkivirret ovat eri maata; niissä arkki tarkoittaa painoarkin suuruisia lehtisiä, jotka sisältävät yhden tai useamman runon tahi virren.
Arvonimien perinne on ikivanha. Jo faaraoilla oli tapana antaa juhlallisia arvonimiä ansioituneille kansalaisille. Seleukidien kuninkaan Anthiokhos IX:n henkilääkärinä toisen vuosisadan jälkipuoliskolla oli Krateros-niminen mies. Hän oli ensimmäinen tunnistettu arkkiatri.
Antiikin aikana arkkiatrin arvonimi myönnettiin usein hallitsijoiden henkilääkäreille Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Hovilääkäreinä toimivat arkkiatrit olivat hovin korkeimpia virkamiehiä ja kuuluivat arvohierarkian ylimpiin luokkiin. Keisarin palatsien hoviarkkiatrien rinnalla valtakunnan jokaisessa hallinnollisessa alueyksikössä oli virka-arkkiatri. Arkkiatrikunta valvoi lääkäreiden toimintaa ja tarvittaessa rankaisi rikkomuksista.
Lääkäreiden koulutus kuului niin ikään virka- arkkiatrien yhteiskunnallisiin velvollisuuksiin kuten lääkäripalvelujen antaminen ilman korvauksia. Roomasta arkkiatri-instituutio levisi vähitellen eripuolille Eurooppaa, ruhtinaitten ja hallitsijoiden hoveihin - ja lopuksi Venäjän kautta Ruotsiin.
Arkkiatrit Ruotsissa ja Suomen suuriruhtinaskunnassa
Suomalaisen arvonimiperinteen juuret ovat Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän keisarikunnan hallintokulttuurissa. Myöntämällä arvonimiä, hallitsija käytti valtaansa, palkitsi alamaisiaan, vahvisti omaa asemaansa ja edisti kansallista identiteettiä. Asetuksen mukaan arvonimen saajan tulee olla hyvämaineinen ja nuhteeton. Lisäksi hänen tulee olla menestynyt poikkeuksellisen hyvin omalla työ- tai virkaurallaan ja omata myös yhteiskunnallisia ansioita. Arvonimen haltija voi menettää arvonimensä, jos hänet tuomitaan yli yhden vuoden vankeusrangaistukseen.
Kun Ruotsin kuningas Kaarle IX houkutteli hoviinsa Modest Musorgskin oopperasta tutun Boris Godunovin henkilääkärin, arkkiatri Casper Fidleruksen, arkkiatri-instituutio juurtui Ruotsiin ja samalla Suomeen, joka oli silloin itäinen osa Ruotsia.
Kirjoittaja Risto Pelkonen
