1887

HENRIIKKA JA HEIKKI YLPPÖ

Arvo Ylppö syntyi Hämeessä, Akaassa, 12-lapsiseen maanviljelijäperheeseen. Henriikka ja Heikki Ylppö pyörittivät maataloa ja sen yhteydessä liiketilaa ja kestikievaria. He tekivät myös hyväntekeväisyystyötä ja perustivat maatilansa yhteyteen oppikoulun, joka tunnetaan nykyisin Toijalan yhteiskouluna.

Kouluja käymättömät Henriikka ja Heikki Ylppö päättivät kouluttaa kaikki 12 lastaan, mikä maksoi heidän maansa ja metsänsä. Jäljelle jäi vain Ylppöjen kantatila.

1900

SISARUKSET OPINTIELLE

Suurin osa Ylpön sisaruksista kirjoitti ylioppilaaksi. Vasemmalta Ilta, josta tuli Kruununhaan valmistavan koulun johtaja, kotitalousopettajaksi opiskellut Helka, Arvo, englannin kielen lehtori Tyyne ja kotitalonsa emännäksi jäänyt Hilma. Kuvasta puuttuvat Aune, josta tuli hammaslääketieteen professori ja Aarne, joka lopetti oikeustieteelliset opinnot ja omistautui vankeinhoitotyölle. Martista tuli meijeristi. Aili, Atte ja Kaarin kuolivat nuorina.

1906

YLIOPPILAS

Vilkkaan Arvo Ylpön opintie alkoi kiertokoulussa ja jatkui Akaan kansakoulussa. Päästyään rimaa hipoen Tampereen Reaalilyseoon, hän ryhdistäytyi ja pääsi lopulta ylioppilaaksi. Lapsena tehty päätös piti ja syksyllä 1906 hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingissä.

Lääketieteen opinnot etenivät rivakasti. Opintojen loppuvaiheissa kunnianhimoiset ystävykset Arvo Ylppö ja Wilfrid Brotherus tympääntyivät Helsingin yliopiston puutteelliseen anatomian opetukseen ja lähtivät sitä täydentämään Saksaan, Göttingeniin. Puolitoista kuukautta kestänyt opiskelu oli tiivistä. Tieteen kärkimaan tarjoamat mahdollisuudet tekivät Ylppöön suuren vaikutuksen.

1909

VALMISTUMINEN KANDIDAATIKSI

Helsingissä kiivastahtinen opiskelu jatkui eri klinikoissa ja tohtori Lövegrenin kesäsijaisena.

”Lääketieteen kandidaattina päiväni olivat sangen työntäyteisiä. Oli juoksuja klinikasta toiseen, potilaiden tutkimista ja keskusteluja heidän kanssaan; tämä kaikki vei nuorelta tottumattomalta kandidaatilta paljon aikaa. Yliopistojen klinikkojen laboratoriot olivat sangen alkeellisia. Kandidaattien oli itse huolehdittava heille jaettujen potilaiden veritutkimuksista ja muista vastaavista. Heidän oli esimerkiksi itse laskettava veren valkoisten ja puneisten verisolujen lukumäärä, mitä nyt tuskin yksikään nuori lääkäri enää osaa tehdä.”

1911

TUTUSTUMINEN SOPHIE MANNERHEIMIIN

Klinikkapalveluja suoritettiin myös Kirurgisessa sairaalassa, jonka ylihoitajana työskenteli vapaaherratar Sophie Mannerheim. Hän ja Ylppö kantoivat huolta suomalaisten lasten hyvinvoinnista ja kävivät pitkiä keskusteluja päivystysten hiljaisina hetkinä. Keskustelut jatkuivat kirjeitse Ylpön lähdettyä Berliiniin.

Suomessa oli suuri pula lasten sairaanhoitoon erikoistuneista sairaanhoitajista, lastenlääkäreistä ja sairaalapaikoista.

Aviottomien äitien ja lasten asema oli kaikkein surkein, ja heitä varten Sophie Mannerheim perusti 1918 turvakodin, Lasten Linnan, Helsingin työläiskaupunginosaan Kallioon.

1912-1920

TUTKIJANA BERLIINISSÄ

Berliini tarjosi Arvo Ylpölle mahdollisuuden tehdä tutkimustyötä arvostetun professori Langsteinin ohjauksessa ja samalla erikoistua lastenlääkäriksi. Edistyksellinen Keisarinna Auguste Viktoria –laitos oli erikoistunut imeväiskuolleisuuden ehkäisemiseen ja sosiaalilääketieteeseen erikoistunut laitos herätti jo perustettaessaan kansainvälistä huomiota. Berliinin vuodet osoittautuivat menestyksekkäiksi: hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu tutkija ja Suomi hyötyi uudenaikaisista opeista imeväiskuolleisuuden vähentämisessä.

1920-

KANSANVALISTUS ALKAA

Suurin osa lastensairauksista tai imeväisten kuolemista oli seurausta vääränlaisesta hoidosta. Mannerheimin lastensuojeluliitosta tuli Suomen kansanvalistuksen keskuspaikka.  Sairaanhoitajista koulutettiin terveyssisaria ja lastenhoitajia ennaltaehkäisevään työhön. Kouluttamattomille tytöille järjestettiin lastenkaitsijakursseja.  Ylppö kiersi puhumassa kaikkialla Suomessa ja liitto julkaisi lukuisia lastenhoitoa käsitteleviä julkaisuja ja kirjoituksia.

1921

LASTENLINNA JA NEUVOLA AVAUTUVAT KAIKILLE

Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustamisen jälkeen Lastenlinna siirtyi MLL:n hallintaan ja se avautui kaikille lapsille, aviottomilla lapsilla oli oma kiintiönsä. Lastenlinna uudistettiin lastensairaalaksi ja opetuslaitokseksi. Lastenlinnaan perustettiin myös Suomen ensimmäinen lastenneuvola vuonna 1922. Neuvola sai aikaan näkyviä tuloksia ja sen toiminta-alueella lapsikuolleisuus laski hyvin nopeasti. Arvo Ylppö toimi Lastenlinnan ylilääkärinä ja johtajana Toini Leikola.

1925

PROFESSORI

Ylppö aloitti opettamisen lääketieteellisessä tiedekunnassa jo 1920, mutta professuuri merkitsi vastuuta kaikesta opetuksesta ja Tehtaankadun lastensairaalan, lastenklinikan, esimiehen asemaa. Uransa alussa kaikki potilaat eivät olleet vakuuttuneita nuoren näköisen professorin ammattitaidosta:

”- - - ei viitsinyt rohvessori itse tullakaan, oli pannut sijastaan sellaisen pojanklopin vain, hukkaan meni koko reissu.”

LASTENSAIRAALAN YLILÄÄKÄRI

Lastensairaala oli 35 lapsipotilaalle suunniteltu huonokuntoinen rakennus, jonka ahtaudessa hoidettiin pahimmillaan 60 lasta. Koko massa oli vajaat 200 sairaalapaikkaa 1,5 miljoonalle lapselle. Virkaanastujaisesitelmässään Ylppö korosti, että lastensairaalahoidon järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus. Ensin vanha lastensairaala korjattiin ja laajennettiin, mutta sen jälkeen Ylppö aloitti näkyvän kampanjoinnin uuden sairaalan saamiseksi.

PERHE

Arvo Ylppö tutustui ja rakastui lastenklinikan sairaanhoitajaharjoittelijaan Marjatta Wegeliukseen. Pari avioitui ja pian syntyivät Heikki ja Kaisa. Ylppö hoiti lapsiaan innokkaasti, mutta sai naapureilta nuhteita pojan viemisestä ulos pakkaseen jo kymmenen vuorokauden ikäisenä. Perhe muutti isompaan asuntoon Puistokatu 1:teen, jossa oli myös kunnolliset vastanottotilat. Marjatta oli loistava juhlien emäntä - ja juhlia riitti, sillä kummallakin oli laaja ystäväpiiri. Kesät perhe vietti Sipoon saaristossa.

1937

RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS

Arvo Ylppö keksi pajatsoista vastaperustetulle Mannerheim-liitolle rahalähteen ja ryhtyi tuomaan niitä Erik Mandelinin kanssa 1920-luvulla Suomeen. Samaan aikaan nousi raittiusliike ja voimakas rahapelien vastustus. Saatuaan piispa Gummeruksen puolelleen, saatiin aikaan asetus, jossa pelitoiminnan harjoittaminen annettiin perustettavan yhdistyksen yksinoikeudeksi, ja 1938 syntyi Raha-automaattiyhdistys (RAY).

1942

YKSINHUOLTAJA

Sodan aikana Marjatta Ylppö matkusti lasten kanssa turvaan Akaaseen ja kesällä Sipoon huvilalle. Välirauhan aikana alkoi näkyä merkkejä Marjatan masennuksesta. Läheiset yrittivät piristää Marjattaa ja pitää hänet arjessa kiinni, mutta 1942 Marjatta riisti henkensä ja jätti jälkeensä kauniin jäähyväiskirjeen. Arvo Ylpöstä oli tullut 54-vuotiaana yksinhuoltaja. Ystävät yrittivät eri tavoin piristää leskeksi jäänyttä ja yksinäiseksi itsensä tuntevaa Arvo Ylppöä. Hän ajatteli elävänsä lopun elämäänsä yksin ja 58 vuotta täyttäessään hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi.

1947

UUSI LASTENSAIRAALA VALMISTUU

Arvo Ylpön vuosien työ palkittiin, kun ensimmäiset potilaat otettiin uuteen lastensairaalaan kesällä 1947. Sairaalan avaaminen merkitsi uuden vaiheen alkamista Suomen lasten sairaanhoidossa: sairaansijojen, lääkärien että sairaanhoitajien määrä moninkertaistui. Vuodeosastoja oli kymmenkunta, joista infektiopotilaita varten varattiin viisi. Lääkäreiden koulutukseen saatiin resursseja ja uusia erikoisaloja syntyi myös lastenlääketieteeseen. Saatiin uusia laitteita ja ajantasainen laboratorio.

1948

UUSI LASTENLINNA OTETAAN KÄYTTÖÖN

Jo 1925 Lastenlinnan tilat alkoivat olla ahtaat laajenevalle toiminnalle. Lastenlinnan varojen keräyksestä tuli koko kansan asia; myytiin sokeria, kahvia ja muita säännösteltyjä herkkuja, jopa nailonsukkia. Ulkomailta saatiin merkittäviä avustuksia. Keräysinto tarttui ja vasemmistokin antoi nyt avoimesti tukensa Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnalle, ja työväenyhdistysten kuorot konsertoivat Lastenlinnan hyväksi. Vihdoin syksyllä 1948 muutettiin uuteen Lastenlinnaan. Uudessa Lastenlinnassa hoidettavat lapset olivat enimmäkseen yhteiskunnallisten vaikeuksien vuoksi hoitoa tarvitsevia kehityshäiriöisiä lapsia ja keskosia. Sairaalan yhteydessä oli myös Sophie Mannerheimin peruja äitikoti, jossa oli aluksi 17 äitiä lapsineen.

Keskoslapsen kuolinsyyksi merkittiin yleensä ”heikkous”, ja aktiivisen hoidon asemesta vain seurattiin, oliko hänessä riittävästi elinvoimaa jäädä henkiin. Useimmiten ei ollut. Arvo Ylpön johtamana aloitettiin 1950-luvulla maailman ensimmäinen valtakunnallinen keskostutkimus. Mannerheim-liitto vastasi tutkittavien keskosten kuljettamisesta pääkaupunkiin tutkittavaksi. Laajan tutkimuksen tulokset kertoivat, että oikein hoidettu keskonen saa hyvän lähdön elämään.

KESKOSHOITO

Kuolleista imeväisistä peräti puolet oli 1940-luvulla Suomessa keskosia. Mannerheimin Lastensuojeluliitto aloitti valistuskampanjan, jolla pyrittiin ehkäisemään liian aikaisia syntymiä. Myös hoito kehittyi: keskosia pidettiin lämpimänä ja annettiin tiheästi pieniä aterioita ja vitamiineja. Kehitys eteni hitaasti ja vasta keskussairaalajärjestelmän ja sairaaloiden lastenosastojen kehityksen myötä Mannerheim-liiton yksityinen keskoshuolto pystyttiin lopettamaan 1960-luvulla.

1950-

KALASTUS

Kalastusharrastustaan varten Ylppö osti 1930-luvulla avomereltä, Söderskärin majakkaa vastapäätä sijaitsevan Långörn -saaren. Sillä aikaa kun perhe lekotteli sileillä kallioilla nauttien avomeren raikkaista tuulahduksista, Ylppö pyysi turskaa, kampelaa ja sai silloin tällöin lohenkin.

1950

LINNANMÄKI

Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja Arvo Ylpön mielestä hauskanpito ja pieni jännitys olivat hyväksi lapsille. Ja varsinkin sodan jälkeen elämään piti saada iloa eikä itkua ja oli parempi, että jännitystä saadaan tivolissa kuin kadunkulmissa. Aluksi Helsingin messukentällä järjestettiin arpajaisia ja muuta lapsille sopivaa leikkimielistä ohjelmaa, mutta sotien jälkeen ryhdyttiin etsimään pysyvää esiintymispaikkaa. Se löytyi Alppilasta Linnanmäeltä, jossa toiminta aloitettiin vuonna 1950. Linnanmäkeä ylläpitämään perustettiin Lasten Päivän Säätiö.

1951

ASUNTOSÄÄTIÖ -TAPIOLA SYNTYY

Sodan jälkeen perheiden olemassa olevat asunnot olivat usein liian pieniä, pimeitä ja vailla juoksevaa vettä eikä lapsilla leikkipaikkoja. Arvo Ylppö oli huolissaan Suomen huonosta asuntokannasta ja huutavasta asuntopulasta: kunnollinen asunto on lapsen terveyden ehdoton edellytys. Suomi oli sosiaalisesti ja poliittisesti jakautunut, mutta asunto-ongelma yhdisti monet erillään toimineet järjestöt. Asuntosäätiö perustettiin 1951 yhteistyössä kuuden järjestön kanssa ja Arvo Ylppö oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustajana allekirjoittamassa perustamisasiakirjan. Syntyi Tapiola, jonka suunnittelussa oli mukana mm. arkkitehtejä, kulttuurin, kotitalouden sekä lasten ja nuorisoasioiden asiantuntijoita.

AVIOLIITTO LEA YLPÖN KANSSA

Apulaislääkäri Lea Jokelainen teki Arvo Ylppöön vaikutuksen ikäisekseen selkeillä näkemyksillään ja rohkeudellaan ilmaista mielipiteensä. Ja koska jo aikuistuneet Kaisa ja Heikkikin pitivät hänestä, pyysi Arvo Ylppö nuoren apulaislääkärin sunnuntaiselle hiihtoretkelle - ja toiselle. Heidät vihittiin 1950 Lea Ylpön ollessa 32 ja Arvo Ylpön 62-vuotias. Onnellisesta avioliitosta syntyi neljä lasta.

1952

ARKKIATRIN ARVONIMI

Arvo Ylppö sai arkkiatrin arvonimen vuonna 1952, ja viiden vuoden kuluttua hän siirtyi eläkkeelle Helsingin yliopiston professorin ja lastenklinikan johtajan virasta. Hänen 40-vuotisesta arkkiatrin urastaan lähes 30 vuotta ajoittui siis virkauran jälkeiseen aikaan. Lastenlinnan ylilääkärinä hän jatkoi aina vuoteen 1963 saakka. 

Arvo Ylppö osallistui säännöllisesti kaikkiin niihin lääkärikunnan tilaisuuksiin, jonne hänet kutsuttiin kutsuvieraana. Tämän lisäksi tulivat ne lukuisat muut ammattia lähellä olevat organisaatiot, ja hänen suuresti rakastamansa Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta vierailureviiriksi muodostui koko maa. Arkkiatrina hän oli kunnioitettu ja tärkeä arvovaikuttaja.

SKRUUVI

Arvo Ylppö viihtyi Suomalaisella Klubilla erinomaisesti ja kävi Klubilla säännöllisesti skruuvia pelaamassa. Skruuvi ei ollut Ylpölle vain strateginen korttipeli, vaan suurta draamaa ja jännitystä, huutoa ja vastaiskua hautovaa hiljaisuutta.  Sama porukka skruuvasi Klubilla joka tiistai 40 vuoden ajan, ja pelin aiheuttama meteli tuli tutuksi kaikille klubiveljille.  Arvo Ylppö liittyi Suomalaisen Klubin jäseneksi 1937 ja hänet kutsuttiin kunniajäseneksi 1982.

1992

VIIMEISET AJAT

Arvo Ylppö jatkoi työskentelyään päivärytminsä pitäen, kunnes 103-vuotiaana putosi tuolilta kurottaessaan myöhään illalla kirjaa kirjahyllystä. Tämän seurauksena lonkka murtui ja hän joutui sairaalahoitoon. Onnettomuuden jälkeen Arvo Ylppö halusi tavata vain lähiperheensä: Lea Ylpön, lapset ja lapsenlapset sekä Heikin lesken, Raija Ylpön.

Arvo Ylppö nukkui pois 28.1.1992. Hietaniemen kappelissa helmikuun 8. päivänä pidetyt hautajaiset olivat hiljainen ja kaunis perhetapahtuma. Hautajaiset järjestettiin niin kuin Arvo Ylppö oli toivonut: hän syntyi yksityishenkilönä ja halusi myös lähteä iäisyysmatkalleen yksityishenkilönä.