Harrastuksia

Kaisa Soinin kertomaa

Alilan kesäsaaressa on huvila ja sauna. Salmen rannassa olevassa mökissä yöpyi maanviljelijä Kusti Arvola Toijalasta. Hän oli meillä aputyömiehenä. Hänellä oli Toijalassa tila ja miehet kävivät siellä metsässä ja Kusti toimi isäntänä. Hän söi silloin keittiössä apulaisen kanssa, sellaista se oli silloin. Alilaan rakennettiin leikkimökki isälle ja Kaisalle. Isä leikki siellä korttien kanssa ja pelasi skruuvia naapureiden ja kollegoittensa kanssa. Peli-illat olivat niin kovaäänisiä, joten oli parempi että pelipaikka oli eri paikassa kuin muu perhe. Leikkimökki ei ollut kovin suuri, mutta sinne mahtui pari sänkyä päällekkäin ja pieni Hagforsin hella, jossa paistoin pienellä pannulla lettuja. Joskus siellä yöpyi myös vieraita. Leikkimökki oli kauniilla paikalla ja sieltä näkyi meri joka suunnassa sekä saunamökki ja hiekkarantaa. Leikkimökin oli piirtänyt 1937 arkkitehti Aaro Alapeuso. Leikkimökki oli tyyliltään funkkista. Hän oli aikaisemmin suunnitellut myös talon Stenbäckin kadulle, ei kovin viihtyisän näköisen, laatikon, kaksikerroksisen. Isä oli ostanut tontin Stenbäckin kadulta ja siihen aikaan ei kai tontteja saanut pitää rakentamattomana. Talo oli vuokralla koko ajan eikä meidän perhe siellä asunutkaan. Sitten se purettiin ja sen tilalle rakennettiin kaksikerroksinen tiilitalo, johon Arvo ja Lea Ylppö muuttivat."

Jo lääkärinuransa alkuajoista alkaen Ylppö käytti huumoria ja taidetta pienten potilaittensa tutkimista ja hoitoa helpottamaan. Hän uskoi, että hyvä mieli myös nopeutti paranemista. Berliinissä hän tuli tunnetuksi siitä, että hoiti potilaitaan kanarialintu päänsä päällä ja niin hän valloitti pienten potilaittensa luottamuksen apureinaan Gretchen, Hänschen, Anne, Gotlieb, Friedchen tai Fritzchen. Lääkärinkierroksella saattoi lääkärintakin taskusta pilkistää kaksi kääpiökoiran pentua. Myös Suomessa hänen vastaanottohuoneessaan oli eläimiä."

"Meillä on ollut kaksi koiraa. Karjalan karhukoira, joka oli hirveän vihainen vieraille, eikä laskenut ketään meidän lasten lähelle. Se asui maalla kalastajan kanssa. Kun Nuppu syntyi 1951 ja oli viikon vanhana pyykkikorissa, soudimme salmea pitkin. Karu haukkui kovasti. Mentiin laiturille, Arvo otti korin koiran viereen ja antoi katsoa ja samalla silitti vauvaa, eikä sen jälkeen koira jättänyt Nuppua silmistään. Koira makasi pöydän alla, kun Nuppu nukkui pyykkikorissa pöydällä, ei päästänyt edes lastenhoitajaa eikä Almaa lähellekään. Koira haukkui myös, jos lapset menivät laiturille, siitä tiesimme, että lapset ovat laiturilla. Se oli uskollinen vahti."

"Pelkäsin hänen kalastushommaansa. Hänenhän piti aina seistä takatuhdolla, mutta merellä tuuli kovasti, eikä silloin pidetty pelastusliivejä. Eräs koulutoverini oli hukkunut sotkeutuessaan verkkoon, vaikka oli hyvä uimari. Tein sitten viimeisten kymmenen vuoden aikana niin, että otin puukon ja muitakin vehkeitä toilettilaukkuun. Minä yleensä soudin ja pidin sitä vierelläni. Kerran olimme taas menossa veneellä verkkoja noutamaan, kun pojat huomauttivat, että, äiti, missä sinun toilettilaukkusi on? Ja sitten käännyimme takaisin hakemaan sitä. Arvo vähän suutahti ja ihmetteli, että kesken matkan lähdetään takaisin yhden toilettilaukun takia. Pojat siihen, että se nyt on äidille niin tärkeä. Vasta kun Arvo oli lopettanut kalastuksen, paljastin ja tunnustin, mitä olin tehnyt. Hän oli otettu.

Ankeriaita, kampelaa ja turskaa tuli paljon. Hän toi Lastenlinnaan pari, kolme laatikkoakin. Söimme maalla paljon kalaa, eikä tarvinnut lähteä kaupunkiin ostoksille. Viihdyimme siellä niin tavattoman hyvin, myös pojat. Meillä oli vieraanamme ystäviä lapsineen mm. professori K. H. Schäffer Hampurista ja englannista Lockstail.

Professori Leonore Ballowitz kävi Arvon kuolemankin jälkeen Alilassa usein. Hän kysyi minulta, ketä nämä ihmiset pönttöuunissa olivat ja laati luettelon heistä. Siellä on paljon Suomessakin tunnettuja nimiä. Hungerland, Wessholler, monet olivat lapsinensa. Heidän lapsensa olivat aikuisia, ja pojat aina sanoivat, että "me tunnetaan kaikkien isoisät, mutta niitä lapsia me ei tunneta. Sedät me tunnetaan hirveän hyvin." Ikä ero oli Arvon lasten ja näiden kollegoiden lasten välillä niin suuri."

Luostolla rupesimme 1970 -luvun alusta lähtien vakituisesti käymään. Siellä oli aika paljon hiihtäjiä. Olimme aika kaukana asutuksesta ns. Kantapäävaaran puolella. Hämmästyneet eksyneet Espoon herrat kysyivät, oletteko eksyneet, mutta mehän aina hiihdämme tätä latua kun silloinen radion ja tv:n johtaja Hanski oli tehnyt ladun Kantapäävaaran takaa ja neuvoivat meidätkin sille ladulle. Hiihdimme koko 70 ja 80 -luvun alun kolme kertaa 10 km päivässä, mutta ei vielä tammikuussa, eikä aina helmikuussakaan, kun oli niin pimeää, ei ennättänyt.
Kerran ladun varrella lapsi sanoi: "Kuule, sinulla on hirmu vanha poika."

Joka aamu vielä viime vuosinakin hän aamulla heräsi Luostolla puoli neljältä ja meni aamutakki päällä hakkaamaan halkoja ja sen jälkeen tuli suihkuun ja aamukahville."

"Arvo Ylppö metsästi ja porukkaan kuului myös Matti Sulamaa, Carl-Eric Räihä, Mauno Tuomioja, Tauno Putkonen ja joskus Rolf Minä ajoin Jeeppiä pyssyt vieressäni, miehet auton takana korttia pelaamassa. Kun auto pysähtyi tasoristeykseen, pojat sanoivat: "Kattokaa! Likka ajaa autoa ja äijät pelaa korttia!"