Itsenäisen Suomen arkkiatrit

Vuodesta 1918 lähtien tasavallan presidentit ovat myöntäneet ansioista eri elämän alueilla ainakin 12 000 arvonimeä. Itsenäisessä Suomessa arvonimen saamiseksi tarvitaan ulkopuolisen kansalaisen tai kansalaisryhmän tekemä esitys, arvonimilautakunnan puolto ja tasavallan presidentin tahto.

Tasavallan presidentti voi myöntää arkkiatrin arvonimen tunnustuksena kansalaisansioista. Erityisiä kelpoisuusvaatimuksia ei ole lakiin kirjoitettu, mutta arvonimi voidaan myöntää vain lääkärille ja yhdelle samanaikaisesti. Kun edellinen arkkiatri on kuollut, uuden arkkiatrin nimittämisestä päättää presidentti. Jokaisella kansalaisella on oikeus esittää tasavallan presidentille oma ehdokas uudeksi arkkiatriksi ja presidentillä on oikeus nimittää tai olla nimittämättä.

Ensimmäinen arkkiatrin arvonimi myönnettiin 1928 professori Klas Richard Sieversille (1852-1931), toinen 1933 ihotautiopin professori Juho Jaakko Karvoselle (1863- 1943), ja kolmas 1943 bakteriologian ja serologian professori Oswald Renkoselle (1872-1951). Sitten olikin vuorossa 1952 lastentautiopin professori Arvo Ylppö (1887-1992), joka ehti olla arkkiatrina neljäkymmentä vuotta. Koko arkkiatri-instituutio on siten voimakkaasti identifioitunut Ylppöön. Ylpön jälkeen arkkiatriksi nimitettiin virologian professori, Helsingin yliopiston rehtori ja kansleri Nils Oker-Blom (1919-1995). Nykyinen arkkiatri professori Risto Pelkonen (1931-) sai arvonimen 1995.

Kirjoittaja Risto Pelkonen