Lastenlääkäri
Lastenlääkärinä Arvo Ylppö oli tietävä ja taitava kliinikko, joka toiminnallaan sai aikaan kehitysvuon monien potilasryhmien hoidossa, ja oli innostava kouluttaja. Ylpön lääkäriys perustui Suomessa saatuun peruskoulutukseen, Berliinin Kaiserin Auguste Victoria Hausissa tapahtuneeseen tieteelliseen ja kliiniseen kokemukseen. Muistelmissaan Ylppö toteaa: "Lääkäri voi vuosien kuluessa saavuttaa sellaisen intuitiiviseen kokemukseen perustavan kyvyn, että saa ensi silmäyksellä ylimalkaisen käsityksen, mistä on kysymys." Hän ymmärsi myös potilas-lääkärisuhteen ja perheen merkityksen.
Kokonaisvaltainen käsitys lapsesta
Arvo Ylppö käsitti lasten sairaudet kokonaisvaltaisesti sekä soomasta että psyykestä - kehosta ja mielestä - heijastuvina ja koko perheen ongelmina. Hoidon onnistumisessa olivat lääkäri-potilas-suhde sekä perheen keskeiset suhteet tärkeitä.
Keskoshoidon kehittäjä
Arvo Ylppö laati keskosten luokituksen sekä vaati, että keskosten ruokinta on aloitettava pian syntymän jälkeen. Nämä käytännöt hyväksyttiin kaikkialla maailmassa.
Happo-emästasapainon tutkimus
Arvo Ylpön tutkimukset veren ja muiden elinnesteiden häriöistä ovat vaikuttaneet siihen, että veren pH-analyysit ovat vähitellen nousseet yhdeksi sairaalalaboratorioiden yleisimmistä tutkimuksista, myös keskosten ja muiden vastasyntyneiden hoidossa. Ylppö sai tämän alan tutkimuksistaan arvostetun Heubner-palkinnon.
Sairauksien ehkäisy
Kansanterveys perustuu pitkälti sairauksien ehkäisyyn. Ylpön tapauksessa se tarkoitti valistusta kiertävänä puhujana, julkisessa sanassa ja kirjoissa sekä neuvolatyön, kouluterveydenhuollon ja lasten hoidon edistämistä.
Lasten lääkehoidon kehittäjä
Yleisesti on unohtunut se, että Arvo Ylppö kehitti merkittävästi lasten lääkehoitoa: annostuksia oli nostettava. Käytäntö, jossa lapsen lääkeannos oli painonmukainen osuus aikuisannoksesta, jäi monissa lääkeaineryhmissä tehottomaksi, koska lapsen elimistön vesimäärä on suhteellisesti aikuista suurempi ja aineenvaihdunta vilkkaampaa kuin aikuisilla. Ylppö oli oikeassa.
Suosikkilääkäri
Positiivisena ihmisenä Ylppö oli pidetty lastenlääkärin työssään Berliinissä, ja berliiniläiset hyväksyivät hänet suosikkilääkärikseen. Ylppö tiesi, miten pienet potilaat saatiin pysymään rauhallisina lääkärin tutkimusten ja toimenpiteiden aikana ja kuljetti mukanaan koiranpentua tai kanarialintuja. Hänen suosionsa jatkui Suomessa lastenklinikan ylilääkärinä ja yksityisvastaanotolla.
Arvo Ylpön lääkärin tielle osui niin sairaaloissa kuin yksityisvastaanotollaankin aikaisemmin tuntemattomia sairaustiloja, kuten sydämen vasemman puolen alikehittyneisyys. Sen lisäksi Ylppö näki ja kuvaili ensimmäisenä muutamia suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia tautitiloja, esimerkiksi todennäköisestä Mulibrey-pienikasvuisuudesta (Mulibrey-nanismi) kolme tapausta. Ylpön luovuus johti uusiin hoitokokeiluihin, joista esimerkki seuraavassa:
Keskosten suurin ongelma on keuhkojen kypsymättömyys, josta seuranneesta hapen puutteesta koituu aivovaurioita. Ylppö päätyi kokeilemaan itsellään, miten hengityskaasut, ennen kaikkea happi, imeytyivät mahalaukusta. Omakohtaisten kokeilujen jälkeen Ylppö seurasi hapen imeytymistä mahalaukusta myös keskosilla. Ja menihän sieltä verenkiertoon muutama prosentti annetusta. Happikokeilut herättivät aikoinaan huomattavaa kiinnostusta tiedemaailmassa. Mutta vaikeasta happivajauksesta kärsivien keskosten ei katsottu saavan mahalaukun kautta riittävästi happea, joten alettiin keskittyä happihengityksen tehostamiseen.
Arvo Ylppö oli Suomen tunnetuin lastenlääkäri ja maailman arvostetuimpia pediatreja.
Mainetekoja kliinikkolääkärinä
Arvo Ylppö teki potilaspraktiikassaan runsaasti kotikäyntejä. Ylppö meni kerran Kulosaareen katsomaan kuumeista pikkupotilasta. Hän totesi koputtelulla ja kuuntelulla, että lapsella oli keuhkopussissa nestettä epäillen sen olevan märkää. Se oli silloin vaikea ja vaarallinen tila, joka nyt jo vuosikymmeniä on kuulunut korkeatasoisen sairaalan hoitoon. Ylpöllä oli lääkärinlaukussaan steriili ruisku neuloineen. Hän pisti neulan rintaontelonseinämän läpi keuhkopussiin saaden ruiskuun runsaasti märkäistä eritettä. Ylppö tyhjensi ruiskulla märkäkertymän. Ja kuinka kävikään: potilas toipui kotonaan vaikeasta sairaudestaan. Ihmetoipuminen tapahtui ennen antibioottien keksimistä.
Arvo Ylppö joutui joskus auttamaan myös julkisissa tiloissa äkillisesti sairastuneita. Niinpä hän sattui olemaan läsnä, kun ravintolassa pikkupoika meni ruokapöydässä siniseksi eikä pystynyt hengittämään. Ylppö työnsi sormensa pojan kurkkuun ja veti ulos ruotoisen kalanpalan, jolloin hengitys vapautui ja poika pelastui. Samoin ihmeparantumisena pidettiin liikkumiseen kykenemättömän teini-ikäisen hysteerikon (konversiohäiriö) kävelemään lähtöä Ylpön vastaanotolla.
Näistä tapauksista sekä Ylpön lapsia ymmärtävästä lääkäriydestä levisi tieto potilaiden lähipiiriin sekä yleisemminkin kansan keskuuteen. Hän sai ansaitusti suuren parantajan maineen. Joskus lääkärintyössä onnistumiset heijastuvat väestön keskuuteen jopa ylisanoina. Niinpä eräs isä kertoi tämän katsauksen kirjoittajalle keskospojastaan: "Kyllä se poika on Ylpön tekemä mies".
Tunnetuin yksittäisen potilaan sankarillinen pelastaminen kuolemasta toi Ylpölle hyvän lääkärin maineen sekä Saksassa että Suomessa. Kyseessä oli berliiniläisen korkeassa asemassa olevan perheen ainoa poika, jolla oli vaikea-asteinen hemofilia (synnynnäinen verenvuototauti). Vanhemmat toivat hänet kalmankalpeana Kaiserin Viktoria Hausiin apua saamaan. Tilanne tuntui toivottomalta. Silloin Arvo Ylppö teki poliklinikalla potilaalle ajan hoitotavan mukaan verensiirron omalla verellään ja potilas pelastui. Ylpön ja potilaan veriryhmät sattuivat olemaan yhteensopivat. Ylppö teki potilaalle itsestään verensiirtoja myöhemminkin ja potilas varttui ja hemofilia lieveni. Potilaasta tuli isänsä jälkeen suuren viiniyrityksen menestyvä johtaja, joka monin tavoin osoitti kiitollisuuttaan pelastajalleen.
×
Kirjoittaja Kauko Kouvalainen
