Lastentautien tutkimussäätiö
Arvo Ylpöstä tuli Berliinistä Helsinkiin kotiuduttuaan koko Suomen lastenlääkäri. Hän palveli sairaala- ja yliopistotyönsä ohella yksityisvastaanotollaan suurta joukkoa perheitä, ja oli myös valmis lähtemään pitkillekin sairaskäyntimatkoille. Muistelmissaan hän kertoo, kuinka hän vuonna 1922 teki tuollaisen matkan Varkauteen, jossa silloisen diplomi-insinööri Wilhelm Wahlforssin pikku tytär oli sairastunut vakavasti. Tapahtuma päättyi onnekkaasti kahdessa mielessä: lapsi parani ja Lastentautien tutkimussäätiön menestykselle luotiin perusta.
”Sairaus sai onnellisen käänteen, tytär parani, ja siitä lähtien vuorineuvos Wahlforss on ollut maassamme eräs lastentautitutkimuksen hartaimpia, uskollisimpia ja tehokkaimpia tukijoita… Voisin tässä kertoa tapauksia, joissa olen lapsen vakavaan sairauteen liittyvän tapahtumasarjan yhteydessä ystävystynyt monen muunkin maamme huomattavan teollisuusmiehen ja kulttuuriperheen kanssa. Heidän ajatuksensa ovat tällöin lämmenneet ja heidän sydämensä avautuneet tukemaan lastensuojelutyötä ja toimintaan lasten hyväksi.”
Arvo Ylpön 60-vuotipäivän lähestyessä J.K. Paasikiven puoliso, rouva Alli Paasikiven luona kokoontui 4.4.1947 joukko henkilöitä, mm. ministerin rouva Karin Ramsay, Lastenklinikan apulaisylilääkäri, sittemmin professori Carl-Eric Räihä ja vuorineuvos Wilhelm Wahlforss. Heidän tarkoituksenaan oli pohtia taloudellisen tuen hankkimista lapsen kehitystä ja terveyttä koskevalle tutkimustyölle, jota tehtiin Arvo Ylpön johdolla Lastenklinikassa. Räihän aloitteesta läsnäolijat päättivät perustaa rekisteröitävän yhdistyksen ”Lastentautien tutkimusrahaston kannatusyhdistys – Understödsförening för pediatrisk forskning”.
Yhdistys perustetaan
Yhdistyksen perustaminen julkistettiin Arvo Ylpön 60-vuotispäivänä 27.10.1947, presidentti ja rouva Paasikiven sekä marsalkka Mannerheimin läsnä ollessa. Lääkintöhallituksen pääjohtaja Oskari Reinikainen ilmoitti onnittelupuheessaan keräyksen tuottaneen lastentautien tutkimukseen jo 5,5 miljoonaa markkaa (nykyrahassa 306 000 euroa). Suurlahjoittajia olivat Wärtsilä, Nokia ja Ahlström.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi ryhtyi Reinikainen, varapuheenjohtajaksi Wahlforss ja hallituksen jäseniksi Räihä ja Lastenlinnan ylihoitaja Agnes Sinervo. Rouva Paasikivi kutsuttiin kunniajäseneksi. Sittemmin puheenjohtajana toimivat lääkintöneuvos Leo Kaprio, rouva Karin Ramsay ja OTK:n pääjohtaja Eero Salovaara. Varoilla palkattiin tutkimushenkilöstöä sekä hankittiin tutkimuslaitteita ja tutkimustarvikkeita. Samalla tuettiin Lastenklinikan toiminnan kehittämistä, erityisesti lasten kirurgian, neurologian ja psykiatrian alkuunpääsyä. Niin ikään kehitettiin pienien näytteiden tutkimusmetodiikkaa niin, että jopa pienten keskoslasten verta voidaan kemiallisesti tutkia.
Lastentautien tutkimussäätiö
Vuonna 1963 perustettiin Lastentautien tutkimussäätiö - Stiftelsen för pediatrisk forskning, jonka johtoon tuli hallituksen lisäksi hallintoneuvosto. Kannatusyhdistys purettiin 1970, mutta vireä naistoimikunta Helsingissä jatkoi varojen keräystä rouva Helena Hallmanin johdolla. 1970-luvun alussa Säätiö järjesti Lapsen tähden –kampanjan, jossa Helsingin Aleksanterinkadun joulukatu oli voimakkaasti mukana.
Alusta lähtien pidettiin Säätiön suhdetoiminnan ja varojenkeräyksen kannalta tärkeänä järjestää vuosittainen tiedotustilaisuus, jossa lahjoittajille ja muille kutsuvieraille kerrotaan käynnissä olevista ja päättyneistä tutkimuksista. Useat kannatusyhdistyksen perustajajäsenet jatkoivat tukeaan vuosittain, rahoitusta saatiin myös UNICEFilta ja Raha-automaattiyhdistykseltä.
Pitkäaikaisia puheenjohtajia ovat olleet hallintoneuvostossa ministeri Mika Tiivola, ministeri Vesa Vainio ja pääjohtaja Kari Jordan sekä hallituksessa kauppaneuvos Kai J. Kivijärvi, varatuomari Lauri K.J. Tukiainen, toimitusjohtaja Timo Laatunen, metsänhoitaja Leo Levón, varatuomari Harri Malmberg, filosofianmaisteri Paavo Pitkänen ja vuorineuvos Tor Bergman. Säätiön toiminnan voimakas kehittäjä professori Niilo Hallman oli varapuheenjohtaja alusta saakka vuoteen 2006.
Varallisuus
Säätiön varallisuus ja toiminta ovat kasvaneet vähitellen. Helsingin Lastenklinikan tieteellinen tutkimuslaboratorio laajeni 1960-luvun puolivälissä Niilo Hallmanin tarkoitusta varten luovuttamiin ylilääkärin asuntotiloihin. Arvo Ylpön hankkimat suhteet teollisuuteen ovat säilyneet.
Uusia merkittäviä tulolähteitä on kaksi: vuonna 2010 säätiön jäsenyys klinikkojen kahvioita pitävässä Suomen kansanterveysyhdistyksessä toi 245 000 euroa ja Lastenklinikoiden kummit r.y:n sääntöjen mukaan Säätiölle kuuluva 30 prosentin osuus kohdentamattomista nettotuloistaan teki noin 273 000 euroa. Säätiön historian suurimmat yksityiset lahjoittajat ovat olleet Helena ja Niilo Hallman, joilla on Säätiössä nimikkorahasto.
Maamme muiden neljän yliopistollisen lastenklinikan piirissä on omat nimikkorahastonsa; Turun piiriä lukuun ottamatta ne ovat kuitenkin verraten pieniä. Kaksi kolmannesta pääomasta on valtakunnallisissa rahastoissa. Nykypääoman, kirjanpitoarvoltaan 26.1 miljoonaa euroa, nettotuotto oli vuonna 2010 1,709 miljoonaa euroa.
Apurahat ja hankemäärärahat
Säätiö jakoi vuonna 1963 ensimmäiset kaksi 10 kuukauden apurahaa päätoimiseen väitöskirjaan tähtäävään tutkimustyöhön. Vuonna 1998 rahoitusta sai 58 väitöskirjatutkijaa. Tuki väitelleille tutkijoille alkoi 1980-luvun lopulla ja vuonna 2010 henkilökohtaista virkavapausajan tukea sai 8 väitellyttä tutkijaa, heistä kolme ulkomaisissa keskuksissa tehtävään tutkimustyöhön. Säätiö on viime vuosina panostanut erityisesti tutkimushankemäärärahoihin senioritutkijoille, vuonna 2010 1 205 700 euroa. Koko myönnetty tukisumma oli vuonna 2010 jo 1 342 600 euroa.
Säätiö on myös tukenut tutkimuksen ulkomaisten suhteiden kehitystä järjestämällä ulkomaisten huippututkijoiden vierailuja. Vuodesta 1962 alkaen on Arvo Ylppö -luennoitsija kutsuttu viiden vuoden välein ja vuodesta 1988 lähtien on järjestetty Niilo Hallman –luento vuosittain.
Lastentautien tutkimussäätiöllä on ollut ratkaisevan suuri merkitys maamme lasten ja nuorten terveyteen ja sairauksiin kohdistuvan tieteellisen tutkimustyön tukijana. Tämä tutkimus on nykyisin kansainvälistä huipputasoa.
Kirjoittaja Jaakko Perheentupa
