Ystävät eri aikoina
Arvo Ylpön sosiaalinen elämä oli lapsena melko särmikästä. Hän ei saanut pienemmistä veljistään tasaväkistä kaveria itselleen, ja isommat sisarukset olivat tyttöjä. Heitä ei pienen pojan kanssa leikkiminen innostanut, joten Arvo-poika haki huomiota jahtaamalla heitä kepin kanssa. Onneksi lähellä asui Arvon ikätoveri Kalle Huhtinen, jonka kanssa Arvo viihtyi erinomaisesti - erityisesti rautatiellä. Kun Arvo oli saanut selkäsaunan päänsä vilauttamisesta ratapölkkyjen välistä, keksivät pojat kokeilla, kenen penni litistyy suurimmaksi junan alla. "Jokainen laittoi oman penninsä kiskoille, ja äkkiä sitten piiloon radan varteen pensaan taakse. Kun juna oli mennyt ohi, hyökkäsimme heti katsomaan, kenen pennistä oli tullut suurin. Ja sen omistaja oli tietysti sankari, voittaja." (Numminen, 1987)
Kouluaika Tampereella
Tampereelle oppikouluun päästyään Arvon vilkkaus väheni ja hän suuntasi touhukkuuttaan urheiluun, taidenäyttelyihin sekä konserteihin ja teatteriin. Koulutoveriinsa Frans Emil "Fransu" Sillanpäähän hän oli enemmän yhteydessä Mannerheimin Lastensuojeluliiton aikoihin, jolloin nobelisti kirjoitti valistusmateriaalia liiton käyttöön.
Puutarhakatu 16:sta sijaitsevan Tampereen koulukortteerin isäntä, kauppias Heikki Mäkinen, pyysi 1906 kielitaitoista Ylppöä mukaansa Saksaan Wiessbadeniin. Miehet ehtivät menomatkalla käydä Helsingissä Kansallismuseossa ja sen jälkeen Seurahuoneella syömässä. Ikäerosta huolimatta he tulivat keskenään hyvin toimeen. Berliinissä he kiersivät nähtävyyksiä, museoita sekä kävivät kuuluisassa Café Bauerissa ja kabareessa. Seuraavaksi miehet suuntasivat Parisiin, jossa Versailles ja Notre Dame lumosivat 19-vuotiaan Arvon. Matkalla Arvo otti runsaasti valokuvia isältään saamallaan kameralla.
Opiskeluajan ystäviä ja epäonnistuminen politiikassa
Saavuttuaan Helsinkiin opiskelemaan, Arvo Ylppö osallistui osakuntarientoihin. Hämäläis-Osakunnassa hän tutustui Hella Murrikiin, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Hella Vuolijokena. Arvo Ylppö muistaa hänet erittäin älykkäänä, tyylikkäänä ja opiskelijaelämässä näkyvänä persoonana.
Ystävänsä Akseli Nikulan kannustamana Ylppökin kokeili politiikkaa ja liittyi radikaalis-vapaamieliseen ryhmään, Hämäläisiin Nuoriin, joka oli lähellä nuorsuomalaista perustuslaillista puoluetta. Poliittinen harrastus päättyi lyhyeen, mutta yhden poliittisen puheen hän ehti pitää Valkeakoskella. Kuulijoiden joukkoon oli ujuttautunut muiden puolueiden agitaattoreita, jotka ristikuulustelivat Ylpön ja illan päätteeksi antoivat pihalla kunnon selkäsaunan. Ylppö lopetti lyhyen poliittisen harrastuksensa tähän.
Hiljaiseloa ja työntekoa
Amanuenssiaikana Ylpön seuraelämä oli kiireiden vuoksi hiljaista. Berliinin vuosien jälkeen myös ensimmäinen kesä Suomessa 1921 oli täynnä työtä. Nauttiakseen vähäisestä vapaa-ajastaan, Ylppö vuokrasi ystävänsä lääkäri Akseli Nikulan kanssa huvilan Lauttasaaresta, josta käsin ystävykset tekivät veneretkiä ja Ylppö meni joka aamu hyiseen meriveteen uimaan.
"Yleinen toimintani Helsingissä tuottaa minulle verrattain vähän tyydytystä, sillä työ on hajanaista, eikä minulla ole mitään varsinaista huvitusta täällä, ei myöskään ketään sellaista rakastettua, jonka kanssa enemmän ja lähemmin yhteydessä voisi olla...." (Numminen, 1987.)
Kirurgisen sairaalan ylihoitaja, vapaaherratar Sophie Mannerheim ja Arvo Ylppö tutustuivat jo Ylpön amanuenssiaikana Kirurgisessa sairaalassa. Ystävyys ja keskustelut suomalaisten lasten hyvinvoinnin parantamisesta jatkuivat kirjeitse Ylpön lähdettyä Berliiniin. Heti kun Suomi oli itsenäistynyt ja solminut suhteet Saksan kanssa, Arvo Ylppö pyysi Sophie Mannerheimia ja Helsingin Lastensairaalan ylihoitaja Tytty von Konowia lähettämään suomalaisia sairaanhoitajia työharjoitteluun Saksaan. Ensimmäisinä tulivat Frida Winter, Margarethe Lucander ja Toini Leikola.
Sodan jälkeen myös lääkäritoverit pääsivät opintomatkalle Saksaan. Aikansa edistyksellisimpiin lääketieteen oppeihin kävivät perehtymässä Carl Tigerstedt, Tauno Kalima, Laimi Leidenius ja Zaida Eriksson-Lihr.
Professori-illallinen
Vielä Berliinistä palattuaankin Ylppö piti yhteyttä kotiin ja lapsuuden ajan ystäviinsä. Kun Ylppö nimitettiin Helsingin yliopiston ylimääräiseksi henkilökohtaiseksi pediatrian professoriksi, kutsui hän omaisiaan ja ystäviään Seurahuoneelle juhlistamaan nimitystään. Kunniapaikalla oli äiti, Henriika Ylppö. Kutsuttuina oli myös sisaruksia, Akaasta Jussi Sipilä ja edesmenneen kansakoulunopettajan poika professori Uno Lehtonen, Tytty von Konow ja sairaanhoitajat Frida Winter ja Toini Leikola. Opiskeluajan ystävistä oli kutsuttu Hannes ja Hedvig Gebhard, lääkintöhallituksen tuleva pääjohtaja ja arkkiatri Juho Jaakko Karvonen, professorit Albert Backman ja Oswald Streng sekä edesmenneen Vilfridin äiti Milette Brotherus.
"Se oli erittäin hauska ja onnistunut ilta. Näyttelin paljon kuvia Saksan elämästäni, lasten elämästä j.n.e. kioptikon apparaatin avulla. Oli sangen hauska tulla näin yhdellä kertaa kosketukseen useampaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvan toverin kesken ja vaihtaa ajatuksia ja tutustua heidän ajatuskantaansa. Kuulla heiltä Suomen viimeisimmistä kehitysvuosista jne." (Numminen, 1987.)
Vuosien varrella monesta suomalaisesta ja ulkomaisesta kollegasta tuli Ylpön ja hänen perheensä läheisiä ystäviä. Berliinin ajan ystävien ja Viljo Rantasalon lisäksi heihin kuuluivat Niilo Hallman, Erkki Leikola, Kauko Kouvalainen ja Armas Ruotsalainen sekä kolme sukupolvea skruuviporukkaa.
Kirjoittaja Teija Riikola
